Hanna ja Reino ovat muuttaneet uuteen paikkaan:

http://mammanaoon.blogspot.com/

Tätä meillä lauletaan tästä lähtien iltapalalla...

The 2 COOL GUYS - Puuroa

Ihan paras!

Reino on jo parempi. Ruoka maittaa ihan hyvin ja se onkin varmin merkki paranemisesta. Henki rohisee vielä välillä, mutta ei niin pahasti, eikä niin usein kuin ennen. Toivon, että taudit on nyt selätetty. Kortisonilääkitys jatkuu vielä jälkitarkastukseen asti.

Äipän tekemä puuro ei enää uppoa Reinolle. Puuro oli ennen suuri herkku, mutta nykyään se sylkäsee kaikki puurot pois, jos semmoista koittaa sinne suuhun lapata. Vaihdoimme omatekemän puuron kaupan valmisversioon ja se maistuu. En ole kovinkaan innoissani tästä käänteestä, sillä ne valmispuurot on aivan hirveen makeita. Toisaalta ihan sama mitä syö, kunhan syö. Johan tässä viikkotolkulla taisteltiin sen syömisen kanssa, eikä paino noussut.

Oon alkanut tekemään kaloripitoisempia ruokia tolle meidän hippiäiselle, että kasvaisi käyrän mukaan (hah!). Tänään tein sosetta, mihin laitoin perunaa, porkkanaa, bataattia, kukkakaalia, parsakaalia, merilohta, Tuttelia, oliiviöljyä, rypsiöljyä, avocadoöljyä ja hipauksen kuivattua timjamia. Tuli aivan sairaan hyvää! Oli tosi hyvä, että täällä blogissa tuli kommenteissa esiin, että öljyt ja rasvat ovat tärkeitä lapsen kasvulle ja niitä on hyvä lisätä ruokaan. Ehämmää ollu tajunnu! Tiijä siitten mitä rasvoja siitä tissimaidosta saa, mutta nyt meijän hoikkeliini saa hyviä rasvoja ruuastaankin.

Välipaloille ollaan esitelty uutena jugurtti hedelmien tai marjasoseiden tilalle. Siis semmoinen vauvojen jugu. Siitä ainakin saa kalsiumia, kun se Tuttelin juonti on edelleen tosi heikkoa. Sitä menee ehkä desi päivässä. Tissit alkaa ehtymään, kun ei tuo päivisin tahdo tissitellä ja mä stressaan maidon saannista. Reino oli hoidossa viimeiset kolme viikkoa, kun minä olin päivät koulussa, enkä voinut joka käänteessä olla työntämässä tissiä suuhun. Se viimeistään on vähentänyt imetystä.

Mä mietin, että alanko taistelemaan imetyksen puolesta, vai annanko olla. Jos se jois Tuttelia pullosta edes vähän enemmän, edes vaikka puolet siitä mitä neuvolassa väittävät olevan tarpeen, niin antaisin imetyksen jo olla. Mutta kun se ei juo ja mä stressaan.

Reino on kyllä reipas korvatulehdus- ja keuhkoputken tulehduspotilas. Ei siitä varmaan muut huomaiskaan, että se on kipee, mutta äiti tietää. Se touhuilee tavallisen terhakkaasti ja on ihan hyväntuulinen. Yöt nukkuu ihan reinomaisen hyvin, ei mitään kummempaa.

Sen sijaan rohinaa kuuluu edelleen ja räkää irtoo. Tänään loppunut antibioottikuuri veti masun eilisestä alkaen ihan ripulille. Ruokahalu ei ole kummoinenkaan. Aamuisin ja iltaisin ei tahdo mennä ruoka alas ollenkaan, riippumatta siitä onko annettu särkylääkettä, kuka syöttää ja millä metodilla. Päiväruokailuilla se saattaa yllättää ja syödä purkin ruokaa ja purkin hedelmää, tai sitten vain puoli purkkia ruokaa ja thats it. Mä en pääse kärryille siitä, miksi ruoka maistuu paremmin päivällä kuin illalla tai aamulla ja miksi se ei maistu aina päivälläkään. Mitäs jos se onkin jokin Vaihe?

Aamu- ja iltapalalla ollaan alettu tarjoamaan ensin puuroa hedelmäsoseella (menee yleensä 1-3 lusikallista), sen jälkeen tarjotaan velliä (menee yleensä 20-60 milliä) ja sitten vielä maitoa (menee yleensä 20-60 milliä). Puuro oli ennen ton herkku ja nyt se ei vaan uppoo millään!

Maitoo sen pitäis juoda kanssa enemmän. Tissi kelpaa nykyään enää puoliunisena. Tänä aamunakin pirteänä se veti aamutissiä kuin roomalainen espressoa, eli pystybaarissa todella hätäseen. Se tosiaan on alkanut syömään tissiä masullaan möyriessä ja aina välillä hyökkää tissiin ja imasee parit, möyrii lisää ja hyökkää taas. Mahtaakohan monikaan äiti jaksaa imettää silleen? No jaa, pääasia on, että saa edes vähän maitua masuun. Päivän aikana Tuttelia menee ehkä 100 milliä yhteensä, joten mä tosiaan toivon, että ne ilta- ja yöimetykset tyydyttää sen maidontarpeen. Ei se ainakaan kuivettunut ole, joten kai se pärjää...

Ripuli on vetänyt pepun ihan tulipunaiseksi. Se ei oo ikinä ennen ollu noin paha. Siitäkin saan itseäni suomia... En ollut huomannut, että yövaippaan oli illalla tullut hajuton(!) ripuli ja se ehti olemaan siellä varmaan monta tuntia. Yleensä en nouse yöllä vaipanvaihtoon, mutta viimeyönä sattumalta onneksi nousin. Voi hitsi, että se peppu on varmaan kipee! Nyt ollaan ilmakylvetty ja rasvattu ja kylvyn jälkeen pitää panna talkkia.

Babyhalerin käyttö on jo rutiinia, eikä Reino pelkää sitä enää. Toki se protestoi, kun pannaan maski naamalle ja pidetään paikallaan, mutta se rauhoittuu heti, kun operaatio on ohi. Mies hassutteli Reinon ja babyhalerin kanssa ja Reino käkätti vaan koko tuutille ja isän jutuille. On se niin hauska.

Ei tässä nyt kummoista edistystä ole tapahtunut, mutta toisaalta ei ole mennyt pahempaankaan, jos nyt ei sitä ripulia lasketa. Uskon, että ripuli loppuu nyt, kun antibioottikin loppui. Seuraillaan tilannetta ja täytyy mennä sitten uudestaan lääkäriin, jos poika ei ala tokenemaan.

...vaikkei näistä poikien vaatteista saakaan samanlaista wau-efektiä, niin kuin jostain tyttöjen söpösöpö mekoista, mutta mä haluu-uu-uun!

Siivosin Reinon vaatekaapista syrjään pieneksi käyneitä vaatteita ja sain hyvän syyn lähteä vaateostoksille, kun vaatekaappiin ei jäänyt paljon mitään päällepantavaa (suurin osa oli pesussa - hah). Täytyy niitä pieneksikäyneitä heittää uffin lootaan, jaella eteenpäin ja jos jonkin vielä säästäiskin, hyvän päivän varalle.

Bodyja pojalle. Rivissä Lindex, KappAhl ja H&M. Tummansini-valko-raidallinen body on samanlainen, mikä Reinolla oli aiemmin nimijuhlavaatteena, silloin tosin kokoa 56. Tuommoinen korostaa ihanasti pojan sinisiä silmiä. KappAhlista en yleensä löydä mitään, mutta tuo eläinbody jäi käteen sen tähden, että siinä on pääntien napit edessä, eikä sivussa niin kuin yleensä. Kiva yksityiskohta siis. H&M:n bodyn raidat on vaan niin raikkaat!

Oli aivan pakko ottaa myös nuo raidalliset housut, mutta niitä ei todellakaan käytetä raitabodyn kanssa samaan aikaan! Lindexin perus velouritakki ja -housut. Harmaat siks, että niissä ei näy kissankarvat.  

Name It:in ja Lindexin farkut. Voi jeekuli toi jätkä tulee näyttään näissä niin Jätkältä!  Name It:in farkuissa on säätö-kuminauhat sekä vyötäröllä että lahkeissa. Lindexin farkut taasen ovat varppina pehmeät ja mukavat päällä.

Yökkäreitä ei oo koskaan liian monta. Tää löyty Name It:sta ja on ihana!

Tässä vielä aiemmin viikolla ostamani Remun välikausihaalari. Kävin jo Ipanalipastossa kertomassa tästä, kun oli pakko johonkin huudella. Väri on siis todella "insinööri", pliisu mikä pliisu, mutta kun vaikutti niin laadukkaalta ja oli 40% alennuksessa, niin käytäntö löi yli ulkonäön. (Tälläseks sitä tulee, kun on Äiti, voi voi.) Tämä oli vieläpä sopivamman mallinen kuin moni muu puku, missä olka-haaramitta oli jo valmiiksi vähän nafti. Asustetaan tätä pukua tummansinisellä, ruskealla ja luonnonvalkoisella, niin kai sen kanssa pystyy tämän syksyn elämään ja pannaan sitten huutikseen tai kirpparille, kun ei enää mahdu päälle.  

Äiti ite sai Naf Nafin farkut, kun olivat niin hyvässä alessa ja menivät vieläpä päälle! Täytyy tosin hiukan venytellä niitä näiden muotojen ylle, eikä voi pestä i-k-i-n-ä, etteivät kutistu takaisin.  Niistä ei tipu kuvaa, sorppa!

No niin kuin otsikossa seisoo. Ei jumalauti - alkaa huumori loppumaan.

Neljää eri lääkettä pitäis saada annettua jäppiselle neljä kertaa päivässä. Antibioottia liuoksena korvatulehdukseen aamuin illoin, kahta eri lääkettä astmapiipun tapaisella 4krt/päivä ja vielä panadolia kipuun tarpeen mukaan. Toinen hengitettävistä lääkkeistä on kauhkoputkia avaava ja toinen hoitava lääke. Hoitavaa lääkettä otetaan kuukauden ajan. Onneksi annostus pienenee loppua kohti, eikä tarvitse neljää kertaa päivässä toista rääkätä. Jos astmapiipun babyhalerin käyttö ei onnistu kotona, niin joudutaan sairaalaan ja sitä mä en todellakaan halua. Sieltä saa kaikki muutkin taudit kaupan päälle.

Mies on tän illan ja huomisen pois, enkä todellakaan kuvittele saavani annettua lääkettä yksin, niin kovaa tuo taisteli vastaan kun hoitaja opetti lääkkeen antamista. Soitin jo veljen vaimoineen avuksi iltalääkkeen antoon. Reino oli onneksi eilen ja tänään syönyt päivällä hoidossa hyvin. Illalla ja aamulla ei olla saatu uppoomaan oikeestaan mitään muuta kuin tissimaitoa.

Tää on ihan kamalaa ja itkettää vaan koko ajan. Miehen kanssa riideltiin eilen ja tuntuu kuin oisin ihan yksin tän asian kanssa, vaikka olihan se siellä lääkärissä mukana... En vaan jaksa puhua sen kanssa. Kai tää tästä...

Ei taida tämä antibiootti purra Reinon tautiin. Jätkä rohisee edelleen, on räkäinen eikä syö. Illalla tarjosin puuron sijasta velliä tuttipullosta ja sitä se joi puoli desiä. Puuroo ois mennyt puoli teelusikallista, joten parempi puoli desiä velliä, kuin ei mitään. Vellin päälle meni vielä puoli purkkia hedelmäsosetta. Varattiin huomiselle uusi aika lääkärille, kun kerran minkäänlaista edistystä ei ole tapahtunut.

Eilen Reino oli ollut tosi itkuinen hoidossa. Kotiin tullessa se veti ihan järkyttävät pultit, huusi ja sätki kaikilla raajoillaan. Tokeni tissillä ja nukkui melkein kahden tunnin iltapäikkärit! Lisäksi eilen kun menin hakemaan Reinoa hoidosta, niin se makoili hiljakseen mun veljen kainalossa ja jutteli tutilleen. Oli kuulemma ollut siinä silleen rauhallisesti jo hyvän tovin. Sama toistui illalla, kun iskä piti Reinoo kainalossa ja se vaan rauhassa siinä touhuili tuttinsa kanssa. On melko ennen kuulumatonta sellainen rauhallisuus, kun normaalisti sitä ei meinaa kiinni saada, kun on koko ajan vaan menossa...

Voi huokauksien huokaus...

Lääkettä annettiin Reinolle tänään neljättä kertaa, eikä mitään muutosta tilaan ole tullut. Aamupuuroa tarjotessa se alkaa vaan huitomaan käsillään lusikkaa torjuvasti ja haromaan korvaansa. Yskä, nuha ja hengityksen rohina eivät ole häipyneet mihinkään. Kuuri kestää viisi päivää, eli lauantai aamuna annetaan viimeinen annos. Jospa huomenaamulla jo olisi parempi?

Ei hitsi toi lapsi herää joka aamu vaan aikaisemmin ja aikaisemmin! Tänä aamuna se yritti hilpeesti saada meitä ylös jo vartin yli kuusi. Viime viikolla se nukkui vielä muutamana aamuna siihen asti kunnes kello soitti puoli kahdeksan, mutta nyt aamut vain aikaistuvat. Sain sen nukahtamaan onneksi ehkä puoleksi tuntia, mutta seitsemältä se heilui taas hereillä ja hekotteli tyytyväisenä.

Aikaiset aamut tarkoittavat tietysti aikaista nukkumaan menoa. Vaikka Reino vetää iltapäikkärit siinä viiden-kuuden aikaan, on se jo seitsemältä ihan rätti poikki. Syöminen on entistä hankalempaa väsyneenä, kun mikään ei oo hyvin hälle. Yleensä viimeistään puoli yhdeksän se on jo unessa. Ihan kiva, että ilta on baby-free-zone, mutta aamulla tykkäisin kuitenkin mieluummin nukkua sinne puoli kahdeksaan saakka.

Kirjoittelen tätä täällä koululla ja Reino on hoidossa. Täytyy sanoa, että tää koulunkäynti tekee kyllä ihan hyvää. Ehkä mä en vaan ole semmonen 100% kotiäiti. Jotenkin osaa paremmin arvostaa sitä yhteisoloa lapsen kanssa, kun ei ole ihan koko ajan siinä kiinni. Ja kun mä en ole semmoinen, että osaisin lähteä kotoa johonkin harrastuksiin tms. iltaisin tai viikonloppuisin. Mulla pitää olla jokin säännöllinen "pakollinen" meno tai mä jään kotiin valittamaan kun mä en ikinä pääse mihinkään

Mies ja Reino saivat jo heinäkuun alussa yskän, joka Reinolla on jatkunut tähän päivään saakka. Reino on myös ollut räkäinen, enenevissä määrin. Reinon hengitys rohisee välillä ihan kamalasti, kun hän ei osaa yskästä ennen kuin on pakko. Viikon yskimisen jälkeen Reino ja mies kävivät heinäkuussa lääkärissä ja diagnoosi oli tyly yskä. Kaikki tietää, että yskä on yskä ja yskä lähtee yskimällä, joten en ollut kovinkaan huolissani siitä. Räkäisyys on ollut kohtalaista, se ei ole tuntunut juurikaan haittaavan nukkumista, välillä vähän tissillä on ahdistanut tukkoinen nenä. Viikko sitten neuvolassakaan ei ollut tullut esiin mitään kovinkaan huolestumisen arvoista.

Kun tähän yskä/nuha kombinaatioon lisättiin vielä syömättömyys, aloin haistella, että nyt ei kaikki oo ihan kohdillaan. Ennen niin reipas puuronsyöjä kääntää päänsä puurolusikalle ja makeita marjaherkkujakaan ei tahdo saada uppoamaan. Varasimme eilen Reinolle lastenlääkärin ja siellä kävimme tänään.

Lääkäri kuunteli keuhkot - rohisee ja ahdistaa hengitystä. Korvien tutkiminen olikin sitten operaatio. Reino on vaikkukorva, ihan kuin äitinsä. Eihän sinne korvaan nähnyt mitään, kun oli vaikkua täynnä, joten ensin piti putsata. Eka lääkäri koitti topsintapaisella ohuella instrumentilla, mutta ilmeisesti se vain huononsi näkymää. Sitten otettiin käyttöön imurintapainen, jonka suulake oli lasia. Niin, lasia! Saakeli työntää nyt lapsen korvaan lasitöötti. Sekään operaatio ei tahtonut auttaa, joten tarkistettiin toinen korva ja tulehdushan se siellä. Kuulemma syömättömyys on selkeä viite korvatulehduksesta, ei siis välttämättä aina Vaihe! Mä arvasin, ettei se oo vaihe! Nyt syömättömyydelle on syy!

Tuli kamala fiilis, että kuinka kauan se korva on ollut tulehtunut, kun yskä on ollut jo kuutisen viikkoa ja syömättömyyttäkin on kestänyt aika kauan... Ei mulle ollut tullut mieleenkään, että se vois korvatulehdus olla! Myös hengityksen rohina, räkäisyys ja röhnänen korva viittasivat kuulemma korvatulehdukseen. Oon ollu ihan kaffella tässä asiassa. Paska mutsi. Reino raukka on koekaniinina kun testataan tunnistaako äiti korvatulehduksen oireet. Reputin!

Toivotaan, ettei tästä tule nyt kamala kierre ja että antibiootit tepsivät. Josko se puuro alkais sitten taas maistumaan!

Duunailin viikonlopun aikana Tee-Se-Itse taskuvaippoja. Reinoo ei tahdo saada enää erkkikään pysymään paikallaan pukemisen ajaksi, joten harsot ja sisävaippa-/kuori yhdistelmät alkaa oleen hankalia pukea, kun jätkä mönkii karkuun. Vähemmän layreita ja esitäytettyjä vaippoja kiitos!

Kaavaa ei ollut, tein kaavan ite Myllymuksujen taskun mukaan. Apinointia! Helppohan se oli siitä mittailla ja piirrellä. Kosteussulkukankaana mulla oli öttömönkijäiset pul (polyuretaanilaminoitu polyester) ja sisäpuolella vihreä bambujoustofrotee. Puolesta metristä noin 150 cm leveetä kangasta saa kolme vaippaa. Oli aika hankala ommella tota kangasyhdistelmää, koska pul on kohtalaisen ryhdikäs ja ohut kangas ja joustofrotee taas ihan löllöö ja pehmeetä - ne meinas karata aina eri suuntiin. Silti tuli melko källivapaita vaippoja, onnistuivat tosi hyvin, vaikken oo ennen tehnyt! Jäi vielä aineksia kolmeen eriväriseen vaippaan... To be continued...

Näitä vaippoja kehtaa lykätä hoitotätinkin puettavaksi!

Ostovaipoissa sisäpuolet on yleensä vaan tyyylsäää valkoista. Nää on pirtsakoita inside and out!

Me so very happy jees jees!!!